Kirjoittaja

Olen Raahessa asuva kuusikymppinen nukketaloharrastaja. Teen töitä riskienhallinnan ja dokumenttienhallinnan parissa  metalliteollisuudessa. Työni vastapainoksi olen kehittänyt harrastuksen, jossa voin antaa mielikuvitukseni lentää.

Vaikka toisin ehkä luulisi – pinnani ei ole pitkä. Voin käyttää paljonkin aikaa jonkin miniatyyripulman ratkaisemiseen, mutta kahta samanlaista nukketaloa en jaksaisi rakentaa. Koko harrastuksen viehätys piilee siinä, että voi jatkuvasti keksiä uutta.

Nukketaloharrastukseen voi liittää monia lonkeroita. Uutta taloa rakentaessani käytän sahaa, virkkuukoukkua, neulepuikkoja, ompelu- ja maalaustarvikkeita jne. Voin siis kokeilla ja käyttää kädentaitoja monipuolisesti. 

Valokuvaus on ollut minulle rakas harrastus melkein koko ikäni. Muutama vuosi sitten aloin tehdä kuvakirjoja eri aiheista, kuten lomamatkoista, mökkeilystä, perhejuhlista, vanhoista valokuvista ja lemmikeistä. Nyt otan kuvia ja teen kuvakirjoja peikoista ja peikkotaloista ja tietysti niiden rakentamisesta. Teen kirjoja pääosin omaksi ilokseni, mutta pari peikkotalokirjaa on ylittänyt Ifolorin julkaisukynnyksen. Kaikki kiinnostuneet voivat selata kirjoja sähköisessä muodossa Ifolorin nettisivuilla Inspire-osiossa marraskuun puolivälin jälkeen. 

Nukketaloharrastukseni lonkerot eivät lopu tähän. Matkustaminen on yksi lempiharrastuksistani. Heti rakentamisen alettua peikot ja peikkotalot alkoivat kulkea mukanani Raahen ja Kuusamon väliä. Käymme peikkojen kanssa katsomassa nähtävyyksiä ja muita mukavia paikkoja. Ikuistan kaiken kameralla. Kuvaan ja bongailen myös luonnonkukkia. Peikotkin ovat saaneet nimensä ja värinsä luonnon kasveilta.

Kukkaharrastus sai uuden ulottuvuuden, kun sain kutsun viedä peikkotaloni näyttelyyn. Näyttelytilaa oli hulppeasti enemmän kuin kolmelle peikkotalolle tarvitsin. Sain idean ottaa peikoista muotokuvat niiden kukkien tai kasvien keskellä, joilta ne olivat saaneet nimensä. Siitä tulikin usean kuukauden projekti, jonka aikana jouduin kyseenalaistamaan omat tietoni kukkien kasvupaikosta ja kukinta-ajoista.

Nyt olen lisäämässä harrastukseeni vielä yhtä lonkeroa. Blogin kirjoittaminen tulee olemaan tulevaisuudessa ajallinen haaste. Nyt materiaalia on paljon varastossa, mutta pää on täynnä ideoita ja suunnitelmia. Jos kirjoittamiseen tulee joskus pitempi tauko, olen luultavasti jonkin idean vietävänä. Uskon kuitenkin aikaa löytyvän, sillä pidän myös kirjoittamisesta.

Toivon, että saan blogillani uusia harrastajia tämän terapeuttisen harrastuksen pariin, jossa epäonnistumisen voi kääntää onnistumiseksi. Jos peikosta tulee ruma, niin peikko saakin olla ruma. Kauneus on peikon sisällä. Jos talon seinästä tai ikkunasta tulee vino, sen kuuluukin olla vino. Lisäksi olisi mukava, jos saisin lapsia innostumaan luonnosta ja bongailemaan kasveja. Jos kumpikaan näistä toiveistani ei toteudu, toivon blogin seuraamisen tuottavan iloisia hetkiä sekä lapsille että aikuisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti